Tähtipäiväkirja, day ONE

Eilen oltiin Hyvinkäällä taas treenaamassa, ja treenit meni oikein hyvin! Mieli oli oikein korkealla ajellessamme takaisin kotiin ilta yhdeksän jälkeen.
Ensimmäiselle tunnille osallistui meidän pikkuneiti Diva kolmen viikon poissa olon jälkeen, sillä eihän neiti voinut treeneihin juoksuisena tulla.. Vähän jännitti, että jaksaakohan Typy keskittyä, mutta riehakkaasti oli menossa mukana! Eilen harjoiteltiin putkea, keppejä ja muuria. Diva on niin ahne nameille, että meinasi lähteä sormet mukana. Ja kun aloimme käyttää targettia, oli likka heti lähdössä suorittamaan estettä. Päätimme kokeilla josko neitoselle kelpaisi myös lelu palkaksi, sillä Bardihan ei juurikaan leluista treeneissä kiinnostu. Mutta Divalle kelpasi kyllä! Tarjan lainaama vetolelu olikin oikein oiva palkka, saihan neiti siinä sitten itselleen saaliin metsästyksen päätteeksi.

Divan pentuagilityn jälkeen lähdimme hetkeksi ulkoilemaan ja sitten treenit jatkuivatkin Bardin kanssa. Papu kävi taasen niin kuumana, että meinasi lähteä ohjaajalta housutkin jalasta... Koira kun nippasi housuista... Mutta päivän ihana yllätys oli se, että Bardi malttoi odottaa (suurimmaksi osaksi aikaa) ensimmäisen esteen takana, ja tuli radalle vasta käskystä.
Bardi alkoi yhtäkkiä juhannuksena hakea myös itse hypyille, ja ilokseni se trendi on jatkunut. Eilen Papu teki oikein mukavaa rataa, vauhdikkaasti ja täydellä sydämellä.
Nyt täytyy alkaa keskittymään käännösten pienentämiseen.. Toki nuo laajat kaarrokset johtuvat ehkä enimmäkseen ohjaajasta...

Koirat nukkuivat häkissä todella sikeästi koko kotimatkan. Kotipihaan kun päästiin, piti ensin venytellä ja vanutella ja haukotella makeasti. Sen jälkeen vasta pystyi tekemään kunniakierroksen pihassa ja ilmoittaa naapureille, että kääkättimet ovat jälleen kotona..
Diva on varsin kova tyttö haukkumaan, ja yksi pensas (?) piti haukkua pataluhaksi. Sain kuin sainkin käännettyä Divan huomion muualle juoksemalla hihkuen toiseen suuntaan. Bardi katsoi taas rappusilta siinä vaiheessa jo hieman kyllästyneen oloisena, että onkohan tuo emäntä nyt ihan kajahtanut.... Kun menimme sisälle, koirat juoksivat suoraan makkarin ovelle odottava katse silmissään..
Mä olin itse treenin jälkeen aivan täynnä energiaa, eikä väsyttänyt laisinkaan. Surffailin sitten netissä ja luin kirjaa kuuman suihkun jälkeen, ja vihdoin alkoi tuntumaan siltä, että nukkumatti voisi ehkä mahdollisesti saapua, joten siirryin olkkarista makkariin.. Siellähän ne koirat pötkötti pitkin poikin sänkyä melkein taju kankaalla. Viiksikarvakaan ei hievahtanut kun käskin siirtymään, että pääsisin minäkin sänkyyn. Kun sitten vain tein tilaa itselleni, tuli niin väsähtäneitä mulkauksia ettei tosikaan.
Uni väisteli mua, joten kääntyilin ja vääntyilin paikoillani etsien hyvää asentoa. Diva taisi siihen tuskastua kun päätti kiivetä rintakehän päälle painoksi. Kun sitten vähänkin yritin liikahtaa, oli tyttö heti nuolemassa kasvoja! Ei siinä muu auttanut kun siirtää Typy Tyyppinen viereiselle tyynylle ja vetää peitto korville.
Tulihan se uni sieltä jossain vaiheessa, ja aamulla heräsin hätkähtäen; mitä kello on? Mä olin sitten nukkunut niin sikeästi, että oli tullut sammutettua herätys ja nukuin pommiin. Se ei koiria haitannut pätkääkään, vaan molemmat kaivautuivat entistä tiukemmin peiton alle mun noustessa ylös..