On jäänyt kirjoittelu vähemmälle kun on KESÄLOMAA!! Mutta nyt kun sataa vettä, ja koti on siivottu, voisi muutaman sanan kuulumisia kirjoitellakkin.
Viime viikonloppuna Diva osallistui Eukanuba Summer puppy show'hun Helsingissä, ja oli PN2 ja sai kunniapalkinnon. Mun kummipoika Schipperke pisti aika lailla paremmaksi, ja oli BIS! Eihän siinä esittäjällä eli allekirjoittaneella pysynyt pokka, ja vaan itku tuli ilosta!
Divan ja Bardin kanssa agilitytreenit on sujuneet keskivertoisesti oikein mukavasti. Diva lähtee kivasti eteen esteille. Joskus yrittää vähän oikoa mutkaputkissa, jotta pääsisi targetille nappaamaan namin.. Mutta muuten oikein näppärä pikku kääpiöpinseri tyttö on! Ja innoissaan kuin mikä. Vielä kun saisi pysymään paremmin ohjaajan hallussa.. Mutta toki täytyy muistaa, että ikäähän tuolla Typysellä ei ole vielä kuin 8 kuukautta, joten ei lähdetä ahnehtimaan. Aika aikansa kutakin...
Bardi on jännä tapaus. Hyvinkäällä hallissa irtoaa hienosti eteen, mutta Parolan kentällä on ihan jähmeenä. Toivottavasti tämä johtuu siitä, että Hyvinkään ja Parolan treenit on peräkkäisinä päivinä. Saas nähdä sitten syksyllä onko sillä vaikutusta, että treenataan sitten Hyvinkäällä maanantaisin ja toiset eli Penan treenit on sitten keskiviikkona.
Vähän jännittää etukäteen tulevan viikonlopun kisat Valkeakoskella... Ei ole tullut kisattua kohta kuukauteen, joten saas nähdä onko jätkä aivan kiinni vai eikö ole käsissä olekkaan...
Koirahan on tosi hyvä, sillä vaan ei ole huippuohjaaja... siitä se on kiinni.
Mutta olis jätti hienoa saada puhtaat nollat tulevilta radoilta, vaikka ei sitten kahden parhaan joukkoon päästäiskään... Kahden sen vuoksi, että osallistujamäärän mukaan vain 2 parasta nollatulosta saa nousunollan kohti 3.s luokkaa.
perjantai 31. heinäkuuta 2009
tiistai 21. heinäkuuta 2009
Tiistai tiima
Mä olen niii-in innoissani päivän treenisaldosta, että en pysty menemään edes nukkumaan...
Me oltiin taasen Hyvinkäällä agilityssä, ja tuttuun tapaan Diva kanssa ensin opeteltiin agilityn aakkosia. On se sitten näppärä tyttö, -jos vain sille päälle sattuu. Kun motivaatio on saatu säädettyä, niin Typy menee eikä meinaa. Ensin muisteltiin pussia, ja eihän siihen meinannut ehtiä mukaan laisinkaan kun Diva jo suhahti pussiin reippaasti. Kun pussi ei yhtään jännittänyt eikä pelottanut, aloimmekin harjoitella sitten lähettämistä pussiin... Vaan onko se mikään ihmekään ettei pussi pelottanut, kun aina täytyy tunkea pää emännän taskuihin, ja todella syvälle. Ja nukkua peiton alla... Välillä käytiin vähän kävelemässä, ja välillä tehtiin itsenäisesti vähän harjoitteita, esim. pöytää. Se onkin kiva kun siellä on namia odottamassa...
Välillä tehtiin vähän mutkaputkea kun likka sinne halusi mennä.. eihän siinä auttanut kuin kehua ja antaa palkkaa reippaasta suorituksesta!
Seuraavaksi treenarin opastuksella siirryttiinkin pujotteluun. Se ei Divan mielestä ole maailman parasta, mutta tekee kyllä kun palkka on kohdillaan :D. Eikä siihenkään ole mitään pahaa sanomista, niin kivasti se meni. Tosin välillä tytön nenä liimautui maahan kiinni kun oli niin ihania hajuja tekonurmessa, mutta hyvin lähti mukaan kun innosti hieman lisää..
Pienen ulkoilun jälkeen siirryttiin tekemään hyppy, suora putki, hyppy harjoitusta, ja eihän siinä mitään ehtinyt sanoa kun Diva olikin jo viimeisen hypyn takana, kaikki esteet suorittaneena, targetilla napostelemassa palkkaa. Erinomaista :D
Ihan viimeiseksi otimme uudelleen mutkaputkea. Divan mielestä vasempaan päähän putkea meno oli kivaa, oikeaan ei.. Vasempaan päähän kuin ohjasi, Diva lähti matkaan oikein sujuvasti, mutta oikeaan lähtö ei meinannut onnistua, ei sitten millään. Likka kun keksi siinä kohtaa oikaista aina suoraan targetille... Onneksi ei päässyt namiin käsiksi, vaan Tarja ehti sen napata ensin. Mutta pienen houkuttelun jälkeen oikea pääkin meni näpsäkästi.
Bardi oli kärsimättömästi odottanut häkissä Divan treenien ajan, tosin oli kyllä meidän kanssa ulkoillut tauoilla. Mutta se ei ollut pojan intoa lannistanut. Niin paljon hyppi ja pomppi komentaakseen oman treeninsä alkuvaiheessa.
Meillä oli tänään vieraileva treenari, ja teimme tekniikkaharjoituksia, mikä ei tosiaankaan ole koskaan pahasta!!! Ensin harjoittelimme eteen lähetystä yhden, sitten toisen jne.. esteen takaa, kunnes hyppyjä oli 5 peräkkäin. Etukäteen oli pahat ennakkoluulot, sillä edellisen kerran tätä harjoitellessamme Papu hyppäsi kyllä ensimmäsen esteen, mutta sitten vaihtoi kurssin esteiden viereen ja ponkaisi vippulat vinkuen targetille vaatimaan palkkaa.. Mutta kuinka ollakkaan, tällä kertaa poika lähti suoraan eteenpäin joka ikinen kerta!! Ja nopsaan.
Kun odottelimme vuoroamme, harjoittelimme Babunazzion kanssa rengasta, pöytää ja kontakteja. Tänään tuli taas fiilis, että ehkä tuosta renkaastakin vielä jotain tulee...
Viimeinä harjoituksena teimme hypyillä "viiva"-harjoitteita, eli 1. esteeltä toiselle esteelle, valssi ja takaisin ekalle.. ekalta esteeltä toiselle ja kolmannelle ja takaisin valssin kautta jne. 5:nteen esteeseen saakka. Meidän käännökset tuppasivat vähän venymään, joten saimme extraopastusta tähän probleemaan Mimmiltä, ja niin alkoivatkin kurvit pienentyä. Vika ei siis ole koirassa, vaan myöhästelevästä jäykkisohjaajassa... Täytyy siis allekirjoittaneen jatkaa harjoitteita...
Me oltiin taasen Hyvinkäällä agilityssä, ja tuttuun tapaan Diva kanssa ensin opeteltiin agilityn aakkosia. On se sitten näppärä tyttö, -jos vain sille päälle sattuu. Kun motivaatio on saatu säädettyä, niin Typy menee eikä meinaa. Ensin muisteltiin pussia, ja eihän siihen meinannut ehtiä mukaan laisinkaan kun Diva jo suhahti pussiin reippaasti. Kun pussi ei yhtään jännittänyt eikä pelottanut, aloimmekin harjoitella sitten lähettämistä pussiin... Vaan onko se mikään ihmekään ettei pussi pelottanut, kun aina täytyy tunkea pää emännän taskuihin, ja todella syvälle. Ja nukkua peiton alla... Välillä käytiin vähän kävelemässä, ja välillä tehtiin itsenäisesti vähän harjoitteita, esim. pöytää. Se onkin kiva kun siellä on namia odottamassa...
Välillä tehtiin vähän mutkaputkea kun likka sinne halusi mennä.. eihän siinä auttanut kuin kehua ja antaa palkkaa reippaasta suorituksesta!
Seuraavaksi treenarin opastuksella siirryttiinkin pujotteluun. Se ei Divan mielestä ole maailman parasta, mutta tekee kyllä kun palkka on kohdillaan :D. Eikä siihenkään ole mitään pahaa sanomista, niin kivasti se meni. Tosin välillä tytön nenä liimautui maahan kiinni kun oli niin ihania hajuja tekonurmessa, mutta hyvin lähti mukaan kun innosti hieman lisää..
Pienen ulkoilun jälkeen siirryttiin tekemään hyppy, suora putki, hyppy harjoitusta, ja eihän siinä mitään ehtinyt sanoa kun Diva olikin jo viimeisen hypyn takana, kaikki esteet suorittaneena, targetilla napostelemassa palkkaa. Erinomaista :D
Ihan viimeiseksi otimme uudelleen mutkaputkea. Divan mielestä vasempaan päähän putkea meno oli kivaa, oikeaan ei.. Vasempaan päähän kuin ohjasi, Diva lähti matkaan oikein sujuvasti, mutta oikeaan lähtö ei meinannut onnistua, ei sitten millään. Likka kun keksi siinä kohtaa oikaista aina suoraan targetille... Onneksi ei päässyt namiin käsiksi, vaan Tarja ehti sen napata ensin. Mutta pienen houkuttelun jälkeen oikea pääkin meni näpsäkästi.
Bardi oli kärsimättömästi odottanut häkissä Divan treenien ajan, tosin oli kyllä meidän kanssa ulkoillut tauoilla. Mutta se ei ollut pojan intoa lannistanut. Niin paljon hyppi ja pomppi komentaakseen oman treeninsä alkuvaiheessa.
Meillä oli tänään vieraileva treenari, ja teimme tekniikkaharjoituksia, mikä ei tosiaankaan ole koskaan pahasta!!! Ensin harjoittelimme eteen lähetystä yhden, sitten toisen jne.. esteen takaa, kunnes hyppyjä oli 5 peräkkäin. Etukäteen oli pahat ennakkoluulot, sillä edellisen kerran tätä harjoitellessamme Papu hyppäsi kyllä ensimmäsen esteen, mutta sitten vaihtoi kurssin esteiden viereen ja ponkaisi vippulat vinkuen targetille vaatimaan palkkaa.. Mutta kuinka ollakkaan, tällä kertaa poika lähti suoraan eteenpäin joka ikinen kerta!! Ja nopsaan.
Kun odottelimme vuoroamme, harjoittelimme Babunazzion kanssa rengasta, pöytää ja kontakteja. Tänään tuli taas fiilis, että ehkä tuosta renkaastakin vielä jotain tulee...
Viimeinä harjoituksena teimme hypyillä "viiva"-harjoitteita, eli 1. esteeltä toiselle esteelle, valssi ja takaisin ekalle.. ekalta esteeltä toiselle ja kolmannelle ja takaisin valssin kautta jne. 5:nteen esteeseen saakka. Meidän käännökset tuppasivat vähän venymään, joten saimme extraopastusta tähän probleemaan Mimmiltä, ja niin alkoivatkin kurvit pienentyä. Vika ei siis ole koirassa, vaan myöhästelevästä jäykkisohjaajassa... Täytyy siis allekirjoittaneen jatkaa harjoitteita...
maanantai 20. heinäkuuta 2009
Viikonloppu
Viikonloppu meni taasen todella nopeasti...
Sunnuntaina Papu jäi kotiin Divan ja Nokin lähtiessä pentunäyttelyyn Helsinkiin Tuomarinkartanoon. Vähän poika siitä suuttui.. Emäntä sai kyllä niin vihaisen mulkaisun sulkiessaan ulko-ovea ettei tosikaan.
Päivä oli lämmin, ja joilla kuilla meinasi nahka kärventyäkin, mutta minä ja Diva vain nautittiin kauniista ilmasta ja auringosta täysin rinnoin. Ehkäpä vähän liikaakin, sillä kun vihdoin tuli meidän vuoro mennä kehään, ei Divaa juurikaan kiinnostanut esiintyä. Kuono etsiytyi maahan haistelemaan hyviä hajuja nurmikosta emännän yrittäessä houkutella eteenpäin. Pöydällä tosin tyttö oli esimerkillisesti ja saikin tuomarilta kehuja.
Diva hurmasi tuomaria ROP pennun verran, ja sai myöskin Kunniapalkinnon :D
Jäimme odottelemaan sitten RYP- kehää, ja sitä saimmekin odotella.. Näyttely oli hieman venähtänyt, ja kehä aloitettiin tuntia myöhemmin kuin järjestäjät olivat suunnitelleet. Meidät sijoitettiin kokoomakehässä suurin piirtein koko järjestykseen, Divan ja mun jäädessä pitämään perää. Ja meinasimme jäädä koko porukasta, sillä siirtyessämme RYP kehään, meidän välistä kulki nainen kahden sakemannin kanssa ja veti myöskin rämisevää häkkiä perässään... Ei meidän auttanut kuin odottaa, että pääsimme jatkamaan matkaa.
Ryhmäkehä olikin sitten isojen koirien juhlaa, mutta saimmepahan ainakin lisää kokemusta...
Kotiin palattuamme ei Bardin ja Divan riemulla ollut rajaa. Tuntikausia piti leikkiä yhdessä ja kyhnätä kylki kyljessä.
Sunnuntaina Papu jäi kotiin Divan ja Nokin lähtiessä pentunäyttelyyn Helsinkiin Tuomarinkartanoon. Vähän poika siitä suuttui.. Emäntä sai kyllä niin vihaisen mulkaisun sulkiessaan ulko-ovea ettei tosikaan.
Päivä oli lämmin, ja joilla kuilla meinasi nahka kärventyäkin, mutta minä ja Diva vain nautittiin kauniista ilmasta ja auringosta täysin rinnoin. Ehkäpä vähän liikaakin, sillä kun vihdoin tuli meidän vuoro mennä kehään, ei Divaa juurikaan kiinnostanut esiintyä. Kuono etsiytyi maahan haistelemaan hyviä hajuja nurmikosta emännän yrittäessä houkutella eteenpäin. Pöydällä tosin tyttö oli esimerkillisesti ja saikin tuomarilta kehuja.
Diva hurmasi tuomaria ROP pennun verran, ja sai myöskin Kunniapalkinnon :D
Jäimme odottelemaan sitten RYP- kehää, ja sitä saimmekin odotella.. Näyttely oli hieman venähtänyt, ja kehä aloitettiin tuntia myöhemmin kuin järjestäjät olivat suunnitelleet. Meidät sijoitettiin kokoomakehässä suurin piirtein koko järjestykseen, Divan ja mun jäädessä pitämään perää. Ja meinasimme jäädä koko porukasta, sillä siirtyessämme RYP kehään, meidän välistä kulki nainen kahden sakemannin kanssa ja veti myöskin rämisevää häkkiä perässään... Ei meidän auttanut kuin odottaa, että pääsimme jatkamaan matkaa.
Ryhmäkehä olikin sitten isojen koirien juhlaa, mutta saimmepahan ainakin lisää kokemusta...
Kotiin palattuamme ei Bardin ja Divan riemulla ollut rajaa. Tuntikausia piti leikkiä yhdessä ja kyhnätä kylki kyljessä.
perjantai 17. heinäkuuta 2009
Koirulipuistossa
Eilen pidettiin koirien kanssa harrastevapaa ilta, ja mentiin Hämeenlinnan koirapuistoon koiruleiden kanssa tapaamaan muita alueen kääkättimiä. Kolme muuta omistaja pääsi tulemaan paikalle, ja niin koirapuiston pikkukoirien puoli olikin jo täynnä viipottajia leikkien merkeissä.
Se on harmi, että Hämeenlinnan kaupunki ei ottanut koiraihmisten neuvoja ja toiveita vastaan puistoa toteutettaessa, eikä myöskään mallia muiden kaupunkien koirapuistoista. Ankea on.. Mutta pääsiväthän koirat kuitenkin keskenään touhuamaan.
Bardi oli luonteensa mukaisesti heti mukana geimeissä ja oli kuin kala vedessä isossa laumassa. Mitä nyt vähän piti Poco-pojan kanssa pullistella, mutta mitään sen kummempaa ei pojat sitten tehnytkään :D.
Divaa vähän jännitti, ja tarkasteli ensin tilannetta mun jaloista. Mutta vähän ajan kuluttua rohkaistui ja meni mukaan leikkeihin. Jaanan Aku-vanhus taisi vähän ihastua.. sen paljon Typyä seuraili :D.
Siinä vierähtikin ilta sitten kokolailla mukavasti toisten kääkättimien omistajien kanssa rupatellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja koirien touhuja katsellessa. Surullisen käänteen ilta sai Jaanan saadessa suruviestin kännykkään erään koiruuden ennen aikaisesta poismenosta emännän työpäivän aikana. Se pisti kyllä hiljaiseksi, ja ajattelemaan, että mitä jos omalla mussukalle tapahtuisi jotain.. tai vieläpä molemmille! Se olisi todella kamalaa! Niin mukavia säätäjiä nämä kaksi ovat. Saavat väkisinkin hymyn huulille vaikka kotiintullessa mieli olisi kuinka maassa tai myrskyisä. :D
Papu ja Diva olivatkin aika väsyneitä kotiin tultaessa, ja pienet nokoset piti ottaa ennen ruokailua. Just, niinhän se onkin oikein terveellistä... ottaa ettoset ja sitten syödä massu täyteen, jonka jälkeen pitää taas mennä sata lasissa..
Se on harmi, että Hämeenlinnan kaupunki ei ottanut koiraihmisten neuvoja ja toiveita vastaan puistoa toteutettaessa, eikä myöskään mallia muiden kaupunkien koirapuistoista. Ankea on.. Mutta pääsiväthän koirat kuitenkin keskenään touhuamaan.
Bardi oli luonteensa mukaisesti heti mukana geimeissä ja oli kuin kala vedessä isossa laumassa. Mitä nyt vähän piti Poco-pojan kanssa pullistella, mutta mitään sen kummempaa ei pojat sitten tehnytkään :D.
Divaa vähän jännitti, ja tarkasteli ensin tilannetta mun jaloista. Mutta vähän ajan kuluttua rohkaistui ja meni mukaan leikkeihin. Jaanan Aku-vanhus taisi vähän ihastua.. sen paljon Typyä seuraili :D.
Siinä vierähtikin ilta sitten kokolailla mukavasti toisten kääkättimien omistajien kanssa rupatellessa kaikesta maan ja taivaan väliltä, ja koirien touhuja katsellessa. Surullisen käänteen ilta sai Jaanan saadessa suruviestin kännykkään erään koiruuden ennen aikaisesta poismenosta emännän työpäivän aikana. Se pisti kyllä hiljaiseksi, ja ajattelemaan, että mitä jos omalla mussukalle tapahtuisi jotain.. tai vieläpä molemmille! Se olisi todella kamalaa! Niin mukavia säätäjiä nämä kaksi ovat. Saavat väkisinkin hymyn huulille vaikka kotiintullessa mieli olisi kuinka maassa tai myrskyisä. :D
Papu ja Diva olivatkin aika väsyneitä kotiin tultaessa, ja pienet nokoset piti ottaa ennen ruokailua. Just, niinhän se onkin oikein terveellistä... ottaa ettoset ja sitten syödä massu täyteen, jonka jälkeen pitää taas mennä sata lasissa..
torstai 16. heinäkuuta 2009
Starlog, Wednesday, Parola
Eilen oltiin taas treenaamassa, tällä kertaa koirakerhomme treeneissä Parolan kentällä. Meidän pikkutättähääräkin pääsi mukaan, mutta tällä kertaa vain katselemaan. Ja sekös Divaa kiukutti!
Etukäteen vähän jännitti, että miten meidän Babanossin kanssa käy kun edellisillä kerroilla oli hajut vieny mukanaan noissa ulkotreeneissä, eikä kentän pohjakaan ole pojan mieleen... Mutta huoli pois! Bardi meni oikein näppärästi!
Pena oli katsonut MM-karsintoihin meneville sopivan treeniradan, joten ei tosiaankaan ollut helpoimmasta päästä! Hiomista toki aina on, mutta radalla oli omat hienot hetkensä!
Erityisen tyytyväinen olen pojan itsenäiseen pujotteluun menoon vaikeasta kulmasta (90 astetta) suoraan A-esteen alastulosta. Eikä Poju myöskään lopettanut keppejä kesken, vaan paineli menemään vaikka menin edelle! :D Jihuu!!!!
Etukäteen vähän jännitti, että miten meidän Babanossin kanssa käy kun edellisillä kerroilla oli hajut vieny mukanaan noissa ulkotreeneissä, eikä kentän pohjakaan ole pojan mieleen... Mutta huoli pois! Bardi meni oikein näppärästi!
Pena oli katsonut MM-karsintoihin meneville sopivan treeniradan, joten ei tosiaankaan ollut helpoimmasta päästä! Hiomista toki aina on, mutta radalla oli omat hienot hetkensä!
Erityisen tyytyväinen olen pojan itsenäiseen pujotteluun menoon vaikeasta kulmasta (90 astetta) suoraan A-esteen alastulosta. Eikä Poju myöskään lopettanut keppejä kesken, vaan paineli menemään vaikka menin edelle! :D Jihuu!!!!
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Tähtipäiväkirja, day ONE
Eilen oltiin Hyvinkäällä taas treenaamassa, ja treenit meni oikein hyvin! Mieli oli oikein korkealla ajellessamme takaisin kotiin ilta yhdeksän jälkeen.
Ensimmäiselle tunnille osallistui meidän pikkuneiti Diva kolmen viikon poissa olon jälkeen, sillä eihän neiti voinut treeneihin juoksuisena tulla.. Vähän jännitti, että jaksaakohan Typy keskittyä, mutta riehakkaasti oli menossa mukana! Eilen harjoiteltiin putkea, keppejä ja muuria. Diva on niin ahne nameille, että meinasi lähteä sormet mukana. Ja kun aloimme käyttää targettia, oli likka heti lähdössä suorittamaan estettä. Päätimme kokeilla josko neitoselle kelpaisi myös lelu palkaksi, sillä Bardihan ei juurikaan leluista treeneissä kiinnostu. Mutta Divalle kelpasi kyllä! Tarjan lainaama vetolelu olikin oikein oiva palkka, saihan neiti siinä sitten itselleen saaliin metsästyksen päätteeksi.
Divan pentuagilityn jälkeen lähdimme hetkeksi ulkoilemaan ja sitten treenit jatkuivatkin Bardin kanssa. Papu kävi taasen niin kuumana, että meinasi lähteä ohjaajalta housutkin jalasta... Koira kun nippasi housuista... Mutta päivän ihana yllätys oli se, että Bardi malttoi odottaa (suurimmaksi osaksi aikaa) ensimmäisen esteen takana, ja tuli radalle vasta käskystä.
Bardi alkoi yhtäkkiä juhannuksena hakea myös itse hypyille, ja ilokseni se trendi on jatkunut. Eilen Papu teki oikein mukavaa rataa, vauhdikkaasti ja täydellä sydämellä.
Nyt täytyy alkaa keskittymään käännösten pienentämiseen.. Toki nuo laajat kaarrokset johtuvat ehkä enimmäkseen ohjaajasta...
Koirat nukkuivat häkissä todella sikeästi koko kotimatkan. Kotipihaan kun päästiin, piti ensin venytellä ja vanutella ja haukotella makeasti. Sen jälkeen vasta pystyi tekemään kunniakierroksen pihassa ja ilmoittaa naapureille, että kääkättimet ovat jälleen kotona..
Diva on varsin kova tyttö haukkumaan, ja yksi pensas (?) piti haukkua pataluhaksi. Sain kuin sainkin käännettyä Divan huomion muualle juoksemalla hihkuen toiseen suuntaan. Bardi katsoi taas rappusilta siinä vaiheessa jo hieman kyllästyneen oloisena, että onkohan tuo emäntä nyt ihan kajahtanut.... Kun menimme sisälle, koirat juoksivat suoraan makkarin ovelle odottava katse silmissään..
Mä olin itse treenin jälkeen aivan täynnä energiaa, eikä väsyttänyt laisinkaan. Surffailin sitten netissä ja luin kirjaa kuuman suihkun jälkeen, ja vihdoin alkoi tuntumaan siltä, että nukkumatti voisi ehkä mahdollisesti saapua, joten siirryin olkkarista makkariin.. Siellähän ne koirat pötkötti pitkin poikin sänkyä melkein taju kankaalla. Viiksikarvakaan ei hievahtanut kun käskin siirtymään, että pääsisin minäkin sänkyyn. Kun sitten vain tein tilaa itselleni, tuli niin väsähtäneitä mulkauksia ettei tosikaan.
Uni väisteli mua, joten kääntyilin ja vääntyilin paikoillani etsien hyvää asentoa. Diva taisi siihen tuskastua kun päätti kiivetä rintakehän päälle painoksi. Kun sitten vähänkin yritin liikahtaa, oli tyttö heti nuolemassa kasvoja! Ei siinä muu auttanut kun siirtää Typy Tyyppinen viereiselle tyynylle ja vetää peitto korville.
Tulihan se uni sieltä jossain vaiheessa, ja aamulla heräsin hätkähtäen; mitä kello on? Mä olin sitten nukkunut niin sikeästi, että oli tullut sammutettua herätys ja nukuin pommiin. Se ei koiria haitannut pätkääkään, vaan molemmat kaivautuivat entistä tiukemmin peiton alle mun noustessa ylös..
Ensimmäiselle tunnille osallistui meidän pikkuneiti Diva kolmen viikon poissa olon jälkeen, sillä eihän neiti voinut treeneihin juoksuisena tulla.. Vähän jännitti, että jaksaakohan Typy keskittyä, mutta riehakkaasti oli menossa mukana! Eilen harjoiteltiin putkea, keppejä ja muuria. Diva on niin ahne nameille, että meinasi lähteä sormet mukana. Ja kun aloimme käyttää targettia, oli likka heti lähdössä suorittamaan estettä. Päätimme kokeilla josko neitoselle kelpaisi myös lelu palkaksi, sillä Bardihan ei juurikaan leluista treeneissä kiinnostu. Mutta Divalle kelpasi kyllä! Tarjan lainaama vetolelu olikin oikein oiva palkka, saihan neiti siinä sitten itselleen saaliin metsästyksen päätteeksi.
Divan pentuagilityn jälkeen lähdimme hetkeksi ulkoilemaan ja sitten treenit jatkuivatkin Bardin kanssa. Papu kävi taasen niin kuumana, että meinasi lähteä ohjaajalta housutkin jalasta... Koira kun nippasi housuista... Mutta päivän ihana yllätys oli se, että Bardi malttoi odottaa (suurimmaksi osaksi aikaa) ensimmäisen esteen takana, ja tuli radalle vasta käskystä.
Bardi alkoi yhtäkkiä juhannuksena hakea myös itse hypyille, ja ilokseni se trendi on jatkunut. Eilen Papu teki oikein mukavaa rataa, vauhdikkaasti ja täydellä sydämellä.
Nyt täytyy alkaa keskittymään käännösten pienentämiseen.. Toki nuo laajat kaarrokset johtuvat ehkä enimmäkseen ohjaajasta...
Koirat nukkuivat häkissä todella sikeästi koko kotimatkan. Kotipihaan kun päästiin, piti ensin venytellä ja vanutella ja haukotella makeasti. Sen jälkeen vasta pystyi tekemään kunniakierroksen pihassa ja ilmoittaa naapureille, että kääkättimet ovat jälleen kotona..
Diva on varsin kova tyttö haukkumaan, ja yksi pensas (?) piti haukkua pataluhaksi. Sain kuin sainkin käännettyä Divan huomion muualle juoksemalla hihkuen toiseen suuntaan. Bardi katsoi taas rappusilta siinä vaiheessa jo hieman kyllästyneen oloisena, että onkohan tuo emäntä nyt ihan kajahtanut.... Kun menimme sisälle, koirat juoksivat suoraan makkarin ovelle odottava katse silmissään..
Mä olin itse treenin jälkeen aivan täynnä energiaa, eikä väsyttänyt laisinkaan. Surffailin sitten netissä ja luin kirjaa kuuman suihkun jälkeen, ja vihdoin alkoi tuntumaan siltä, että nukkumatti voisi ehkä mahdollisesti saapua, joten siirryin olkkarista makkariin.. Siellähän ne koirat pötkötti pitkin poikin sänkyä melkein taju kankaalla. Viiksikarvakaan ei hievahtanut kun käskin siirtymään, että pääsisin minäkin sänkyyn. Kun sitten vain tein tilaa itselleni, tuli niin väsähtäneitä mulkauksia ettei tosikaan.
Uni väisteli mua, joten kääntyilin ja vääntyilin paikoillani etsien hyvää asentoa. Diva taisi siihen tuskastua kun päätti kiivetä rintakehän päälle painoksi. Kun sitten vähänkin yritin liikahtaa, oli tyttö heti nuolemassa kasvoja! Ei siinä muu auttanut kun siirtää Typy Tyyppinen viereiselle tyynylle ja vetää peitto korville.
Tulihan se uni sieltä jossain vaiheessa, ja aamulla heräsin hätkähtäen; mitä kello on? Mä olin sitten nukkunut niin sikeästi, että oli tullut sammutettua herätys ja nukuin pommiin. Se ei koiria haitannut pätkääkään, vaan molemmat kaivautuivat entistä tiukemmin peiton alle mun noustessa ylös..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
